Euroopanpyökkiä (Fagus sylvatica) eli nk. tavallista pyökkiä käytetään pensasaitana melko paljon. Laji on suosittu erityisesti sen upeiden, reunoiltaan aaltomaisten lehtiensä ansiosta. Kun euroopanpyökki saa keväällä uudet lehdet, ne ovat ensin vaaleanvihreät. Ne muuttuvat vähitellen tummanvihreiksi ja syksyllä ruskeiksi. Lajille erityistä on se, että kuihtuneet lehdet pysyvät yleensä talven paikoillaan ja putoavat vasta uusien lehtisilmujen puhjetessa. Tämä piirre tekee kesävihannasta pyökkiaidasta hyvin kauniin talvellakin.

Pyökki kasvaa suhteellisen nopeasti (n. 30-60 cm vuodessa) ja se on leikattava vuosittain joko loppukesällä tai alkusyksyllä. Hedelmällisillä kasvupaikoilla euroopanpyökki kannattaa leikata toisenkin kerran jälleen keväällä, kun ensimmäiset uudet oksat ovat n. 20 cm pitkiä. Pyökki viihtyy parhaiten aurinkoisessa tai puolivarjoisassa kasvupaikassa. Se kestää hyvin tuulta, mutta kannattaa muistaa, että jos pyökki altistuu voimakkaalle tuulelle, se saattaa varistaa lehtensä talvella. Euroopanpyökki ei ole erityisen vaativa maaperän suhteen, mutta se ei pidä hyvin savisesta tai märästä maasta. (Tällaisissa oloissa parempi valinta on euroopanvalkopyökki eli carpinus betulus.)

Hyvät puolet:

• Hyvin kaunis pensasaitakasvi, joka ei ole koskaan tylsä lehtien muuttaessa väriään vuoden mittaan.
• Menestyy useimmissa puutarhoissa hyvin.

Haitat:

• Ei sovellu kuivaan hiekkamaahan eikä hyvin märkään maaperään.