Japaninorjanlaakeri 'Dark Green' ® (Ilex crenata 'Dark Green' ®) on kapea ja pysty ainavihanta pensas, joka sopii tiheän oksistonsa ansiosta hyvin pensasaitakäyttöön. Pienet soikeat lehdet ovat ensin vaaleamman vihreät ja muuttuvat sitten tummanvihreiksi. Lajikkeen kukat ovat pienet ja valkoiset, ja sekä ne, että myöhemmin ilmaantuvat mustat marjat ovat huomaamattomia. Japaninorjanlaakeri ‘Dark Green’ ® on vahva lajike, jonka juuristo on tiivis. Sen voi leikata haluamaansa muotoon. Kasvupaikan tulee olla humuspitoinen, ravinteikas ja kostea.

Hyvät puolet:

• Voidaan käyttää puksipuun sijasta (säästyy puksipuun kasvitaudeilta).
• Sopii sekä mataliksi että korkeiksi pensasaidoiksi.
• Voidaan leikata useamman kerran kaudessa.

Seuraava Ron Barendsen kirjoittama artikkeli on puutarha-alan lehden De Boomkwekerij numerosta 23 (10. marraskuuta 2017). 

Willem Zieleman, Het Loo -linnan puutarhapalvelujen johtaja: ‘Orjanlaakeri on tällä hetkellä paras vaihtoehto’

Pari vuotta sitten Het Loo -linnan puutarhan puksipuut (Buxus) korvattiin japaninorjanlaakerin (Ilex crenata) lajikkeella ‘Dark Green’. ,,Jos nyt joutuisin päättämään, valitsisin uudelleen Ilexin. Mutta 1600-luku pysyy lähtökohtanamme siihen, miltä puutarhan tulisi näyttää. Ja tuolloin istutuksina oli Buxus, joten kuka tietää miltä tulevaisuus näyttää…’’, sanoo puutarhapalvelujen johtaja Willem Zieleman.

Teksti: Rob Barendse

Lähde: De Boomkwekerij 23 (10. marraskuuta 2017)

Tänä syyspäivänä kesäinen lämpötila pitää huolen siitä, että merkittävä määrä vierailijoita on kävelyllä Het Loo -linnan puutarhassa. ,,Silloin tällöin joku kysyy, milloin puksipuut vaihdetaan’’, kertoo Zieleman. ,,Kysyjä on kuullut, että meillä on ollut ongelmia puksipuiden kanssa, mutta ei huomaa, että nykyisin tilalla jo on japaninorjanlaakeri. Eivätkä kyseessä ole vain vierailijat, myöskään tänne tulevat alan ihmiset eivät joskus näe eroa.’’

Tämän huomion myötä kaikki ongelmat eivät kuitenkaan ole kadonneet. Zieleman kutsui puksipuiden vaihtamista jo pari vuotta sitten päänsäryksi ja japaninorjanlaakerin valintaa ratkaisuksi, johon kuuluu ‘ehtoja ja muttia’. Ja nyt, neljä vuotta ensimmäisten japaninorjanlaakerin ‘Dark Green’ -lajikkeiden istuttamisen jälkeen, on asia vieläkin hankala.

‘Paljon oppirahaa maksettu’

,,Tiesimme toki, ettei Ilex ole helppo kasvi ja näin on myös näyttäytynyt. Kuitenkin hyvä uutinen on, että puutarha ei nyt näytä huonolta. Mutta tähän tulokseen päästäksemme olemme maksaneet suuret oppirahat’’, sanoo Zieleman. Ongelmia on ollut oikean pH-arvon, sopivimman leikkaamisajankohdan, käytettävien kasvien koon, juurtumisen ja maaperän liettymisen suhteen.

,,Nyt tiedämme, että Ilex tarvitsee maaperän, jonka pH-arvo on 4,5–5. Joissakin paikoissa on käytetty pH-arvoltaan 7 olevaa maata ja se johti kasvun heikentymiseen. Maaperän on myös oltava ilmava: orgaaninen aine, lisättynä turpeen muodossa, pitää tästä nyt huolen. Orjanlaakeri menestyy suo- tai hiekka-alustalla, mutta savimaahan en japaninorjanlaakeria istuttaisi.’’

Maaperä ei riittävän läpäisevä

Monet ongelmista, joita orjanlaakerilla viime vuosina linnan puutarhassa oli, ovat Zielemanin mukaan seurausta siitä tosiasiasta, että maa ei ollut tarpeeksi läpäisevä. Istutusvaiheessa puutarhan maata olisi pitänyt kaivaa vähintään 50 cm syvyyteen, mutta on käynyt ilmi, että monin paikoin tätä on tapahtunut liian vähän. Kasvit ovat kapeassa penkissä teräskehikossa, ja maata pystyy muokkaamaan vain kapealla lapiolla. Se on hankalaa ja raskasta käsityötä, ja todennäköisesti siksi sitä ei Zielemanin arvion mukaan ole tehty tarpeeksi. Jotkin näiden penkkien osat ovat muun muassa tämän vuoksi liettyneet. Kaiken lisäksi penkit saavat erityisen paljon vettä, ottaen huomioon, että ne poistavat ei-toivotusti vettä ympäröivälle teräsrakennelmalle ja soralle.

Zieleman: ,,Joskus liettymisen seurauksena nuoret istutukset lähtevät huonommin kasvuun ja myös parin vuoden ikäiset kasvit saattavat kärsiä lehtien putoamisesta. Vahva juurtuminen on orjanlaakerille tärkeää ja näin on etenkin nuoruusjakson aikana.’’

Liian lyhyeksi leikkaamista vältettävä

Oikeanlaisella leikkaamisella on Zielemanin mukaan yhtälailla vaikutusta kasvuun lähtemiselle. Alun perin orjanlaakerit leikattiin 7–8 cm korkeudelta maanpinnasta, mutta nykyisin leikkaaminen aloitetaan 12–13 cm korkeudesta. ,,Ilex tarvitsee hiukan kokoa päästäkseen hyvään alkuun, 7–8 cm korkeuteen leikkaaminen on osoittautunut liian lyhyeksi. Ja huolehtiaksemme riittävästä aloituskoosta, emme enää käytä p9-koon astiataimia, vaan ainoastaan kokoa p13.’’

Tällä hetkellä noin 6 km:n pituinen matka orjanlaakeri-istutuksia on kokonaan vaihdettu uusiin ja muissa paikoissa orjanlaakerit on laskettu syvemmälle, jolloin maaperää on kaivettu 60 cm syvyyteen. ,,Kaikki tänä keväänä syvälle maahan istuttamamme kasvit voivat hyvin. Olen siihen erittäin tyytyväinen, ja luulen, että olemme nyt löytäneet hyvän toimintatavan.’’

Zieleman oli alusta asti tietoinen siitä, että orjanlaakeria on leikattava kaksi kertaa vuodessa, siinä missä puksipuuta kerran. Kustannusten näkökulmasta tämä automatisointiinkin jo pian. Yhtestyössä Frits van den Elstin kanssa yrityksestä Elstec Ontwerp & Advies kehitettiin leikkauslaite, joka käyttää puutarhan teräsreunoja ohjaimena. ,,Tämän ansiosta leikkaamiseen tarvittava lisäaika ei ole valtava. Lisäksi tämän työn voi nyt tehdä – esimerkiksi sosiaalisen työllistämisen kautta – vähemmän koulutettu henkilökunta.’’

Vielä leikkaamisesta: ,,Ensimmäisen kerran leikkaamme kasvit suhteellisen myöhään, kesäkuun puolivälistä lähtien. Puksipuun kohdalla teimme sen aina aikaisemmin, mutta orjanlaakerin kasvu lähtee vasta myöhemmin vauhtiin. Toisen kerran leikkaamme kasvit elokuun lopusta alkaen. Orjanlaakerin haittapuoli on muuten kasveihin tulevat rönsyt. Silloin tällöin liiallisia versoja nousee maasta, eikä se ei ole kaunis näky.’’

Puksipuuta ei vielä unohdettu

Huolimatta siitä, että Zielemanilla on nyt hyviä kokemuksia japaninorjanlaakerin ‘Dark Green’ -lajikkeesta, ei hän vielä ole jättänyt ajatuksistaan puksipuun paluuta. ,,Lähtökohtanamme puutarhalle pysyy 1600-luku, ja tuolloin täällä kasvoivat puksipuut. Puutarha suunnitellaan uudelleen noin joka 25. vuosi, joten tästä päättäminen kuuluu seuraajalleni. Mutta toistaiseksi en näe puksipuuta, joka tarjoaisi meille riittävän varmuuden terveenä pysymisestä, ottaen huomioon myös nykyiset koiperhosten puksipuille aiheuttamat ongelmat.” Lähde: De Boomkwekerij 23 (10. marraskuuta 2017)